torstai 19. lokakuuta 2017

nenä tukossa + pupu kylässä








Lapsi syyslomalla, kaikki enemmän tai vähemmän flunssaisina, mutta meno jatkuu as is. Viikonloppu meni sateisissa mielissä vähän niin kuin vallitseva ilmakin, väliin toki mahtui vienosti auringonpaistettakin.

Eilen illalla päätin uhmaamani viikkokausia jatkunutta räkänokkakierrettä kävelytuokiolla aurinkoisessa syyssäässä lähipäivinä. Istumalihakset kun ovat viime päivinä olleet sen verran rasituksella, joten selvästikin tekisi jo mieli happihyppelylle. Flunssa taisi kuulla uhman, sillä aamulla olo oli entistä tukkoisempi. Että se siitä kävelytuokiosta sitten.

Syyslomaviikkoamme on jälleen ihastuttanut sukulaistytön lemmikkikaniini, joka tuli meille hoitoon muutamia päiviä sitten. Kaniinilla on lomaviikolle ihan omat agendansa, erityisesti ilta-aikaan kun nukkumatti hiipii kylään on kaniinilla lievästi iltavilliyttä ilmassa. Etäpäivän aikana käydään kyselemässä että mikä pupusella meininki, kun meteli on kova ja ruokapöpelöt lentelee pitkin häkkiä. Siinä sitten yhdessä ihmetellään silmät suurina, että kukas sitä meteliä oikein taas pitikään.

lauantai 14. lokakuuta 2017

kynttilän valo


Syksy tuo kynttilänvalon pimeneviin iltoihin. Eilen erityisellä merkityksellä sytytetty kynttilä paloi Miehen poisnukkuneen isän muistolle.   

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

tuli sade rankka





Alati sateinen ja harmaa syyssää saa hermot kireälle, juuri nätisti suoristetun etutukan kiharaksi ja vedet työmatkareitille Espoossa. Syytän syksyä myös talouteemme hiipineestä flunssasta sekä välikatossa vilistelevistä hiirulaisista.

Onneksi tällaisenkin nuhnuisen päivän pelastaa mikroherkku, alati toimintamoodissa oleva höpötiitu ja perjantaina siintävä sushi-iltama.

torstai 5. lokakuuta 2017

hello pinaattikeitto! long time no see.





Lämmitin tänään pitkästä aikaa vilkkaan kotikonttoripäivän kunniaksi äitien tekemää pinaattikeittoa. Sujahdin muistoissa viime syksyyn, juuri tähän samaan ajankohtaan, jolloin taisin tehdä kolmen kuukauden joutenolon aikana ennätyksen pinaattikeiton lämmittämisessä.

Tuntuu kuin kotona kärvistely olisi tapahtunut ihan tuossa juuri. Vuodessa on kuitenkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä - kaksi  mahtavaa työpaikkaa, joista toinen vanha tuttu mutta toisaalta toisinaan niin kovin vieras. Uudenlaista sopeutumista koululaisarjen, harrastusten, työmatkojen ja muun härdellin keskellä.

Mutta koska kun on alkuun päästy, mehän kurvataan huomenna viikonloppumatkalle länsinaapuriin - kas kun siellähän tuli tällä viikolla vietettyä jo muutamia päiviä!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

syysahdistuksen taltuttamiskeinoja







Arki paukkuu ruuhkavuosien puolelle viikosta toiseen. Juurihan käytiin läpi tulevan viikon kalenteria menojen osalta ja viestiteltiin apujoukoille hoitoapujen tarpeista. Pakan sekoittaa parin päivän hyppykeikat länsinaapuriin tai tiiminkohotuspäivät toisaalla.

Onneksi väliin mahtuu kokonaan suoritusvapaita viikonloppuja, jolloin voi halutessaan mennä minne nokka näyttää, ottaa koko porukalla päikkärit, lämmittää aamusauna lenkin jälkeen, dipata viipurinrinkeliä mansikkahilloon tai vaikkapa fiilistellä räppäriduon synttärikeikkaa kotisohvalla.

Lokakuun puolelle päästiin ja syksy rapisee jalkojen alla. Ei tunnu syysahdistus yhtään niin pahalta, kun lennot lämpöön on vihdoin varattu. Vuoden tauon jälkeen matkakuume on huipussaan, kohdemaakin vaihtui kokonaan uuteen kuin varkain. Ehkä olikin kymmenen Thaimaa-reissun jälkeen aika muuttaa hieman suuntaa.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

kukkuluuruu






Viikonloppu on ollut hyvä. Ei turhaa hötkyilyä, paljon nukkumista. Väliin mahtui leffailtaa herkkuineen ja jännittävää junamatkaa isolle kirkolle. Sunnuntaiaamuna innostuttiin puutarhahommiin niin, ettei haravointituokio tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä.

Routa porsaan kotiin ajoi ja nyt on trio jälleen koossa. Oli siis aika leipoa oman omppupuun viimeisistä omenoista piirakkaa.

perjantai 22. syyskuuta 2017

viikonlopun hummailut


Perjantaipostaukset alkaa nykyään samoilla sanoilla ja fiiliksillä. Hyvä viikko takana silti, mutta eipähän viikonloppu tullut taaskaan yhtään liian aikaisin. Mies viilettää äijäinkerhon syyskokouksessa ja me tytöt varattiin istumapaikat huomisaamun junaan ja kirmataan isolle kirkolle hummailemaan. Ei mitään sen ihmeempää, kunhan mennään hummailemaan.

Lämpöä on luvattu, se on varsin hyvä se. Syksy ei ole meikäläisen juttu, ei sitten ollenkaan. Ei ne ihanan kuulaat syysaamut tai pimeät illat kynttilöineen (no ehkä vähän ne kynttilät). Eikä myöskään ikkunoita likastavat syyssateet eikä haravoimista vaativa kotipiha. Ei niin sitten millään.